lauantai 31. joulukuuta 2016
Bye 2016!
Tunnisteet:
2016,
ajatuksia,
elämä,
pohdiskelu,
talvi,
uusi vuosi,
valivali
perjantai 11. marraskuuta 2016
Rauhaa ja rakkautta
Niin monesti oon halunnu kirjottaa tänne jotain vähän syvällisempää, ottaa kantaa asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Yleensä mulla on paljon sanottavaa asioista, mutta ajatukset vaan pörrää mielessä kuin mehiläiset pesässään ja niiden jäsentäminen järkeväks tekstiks on todella vaikeeta. Lisäks päätin sillon joskus, kun ilmiö-kurssi loppu, että tästä blogista tulee sellanen positiivisuuden kehto. Sellanen blogi johon laitan ainoastaan kivoja kuvia ja positiivisia juttuja.
Viime aikoina positiivisten asioiden löytäminen elämästä on ollu kuitenkin aika vaikeeta, eikä mulla oo muutenkaa ollu erityisemmin energiaa tai motivaatioo laittaa tänne yhtään mitään...mietin asioita liikaa oman pääni sisällä enkä koskaan saa niitä ulos. Nyt mun on kuitenkin pakko opetella purkaan nitä asioita muuallakin kun vaan siellä omassa pienessä päässä ja ajattelin että ehkä voisin kokeilla kirjottaa tänne jotain järkevää...
Joskus on todella vaikeeta olla ihminen, joka välittää ja ajattelee ihan liikaa. Tässä suorituskeskeisessä, kapitalistisessa ja syrjivässä yhteiskunnassa on vaikeeta olla ihminen, joka uskoo rauhaan ja rakkauteen; siihen että me kaikki ollaan arvokkaita yksilöitä ja jokaisella on oikeus olla just se oma ihana itsensä ja tulla rakastetuks just sellaisena. Toisaalta kadehdin ihmisiä, jotka pystyy oleen välittämättä joistain asioista, sulkeen kaiken ylimääräisen informaation pois ja keskittyyn omaan elämäänsä ja asioihin joihin voi oikeasti vaikuttaa. Haluan pelastaa maailman ja turhaudun kun en pystykään siihen yksin nyt ja heti. Poltan itseni loppuun murehtimalla koko maailman ongelmia, enkä pysty sulkemaan mieltäni kaikelta siltä tiedolta mikä tulvii sosiaalisesta mediasta ja uutisista. Tässä maailmassa on meneillään niin monta kriisiä ja ongelmaa. Välillä tekis vaan mieli kiljua kun ihmiset joilla olis oikeesti valtaa ja mahdollisuus muuttaa asioita, ei tunnu edes välittävän mitä helvettiä tällä maapallolla tapahtuu. Tunnen itseni petetyksi ja voimattomaksi, enkä pidä siitä tunteesta.
Maailmassa on muitakin murheita ja kriisejä, kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos, mutta se ei silti vähennä tän uusimman järkytyksenaiheen arvoa. Oon vieläkin niin shokissa tästä koko asiasta, etten meinaa löytää sanoja. Ahdistaa niin paljon että oksettaa ja itkettää. Mietin niitä kaikkia amerikkalaisia, jotka tulee kärsiin Trumpin arvojen takia. Mietin tän koko maailman ihmisiä ja sitä miten tää USA:n uusin presidentti tulee vaikuttaan vallitsevaan ilmapiiriin: toisten ihmisten arvostamiseen, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Mietin miten Trumpin valitseminen tulee vaikuttamaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Siinä missä Obama näytti esimerkkiä muille valtioille ja yritti saada amerikkalaiset tajuamaan mm. että ilmastonmuutos on ihan oikeasti ongelma, Trump tulee mitä luultavimmin kumoamaan kaikki Obaman edistykselliset saavutukset ja ajamaan maailmaa parhaansa mukaan taaksepäin. Lisäks kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä Trump aikoo, ja sehän se vasta jännää onkin ajatellen esimerkiks maailman politiikkaa.
Kaiken tän järkytyksen ja ahdistuksen keskellä on kuitenkin ihana huomata, kuinka ihmiset on alkanu taistella entistä energisemmin maailman vääryyksiä vastaan. Jos Trumpin valitsemisesta voi seurata edes jotain hyvää, niin se on kapina. Kapina rasismia ja epätasa-arvoa vastaan. Asiat ei muutu paremmaks ilman taistelua, eikä niitä taistelijoita olis jos kaikki ihmiset vaan lopettais välittämisen. Vaikka asioista liikaa välittäminen voi viedä omat voimat ja aiheuttaa ahdistusta, niin toisaalta sen kaiken suuttumuksen epäoikeudenmukaisuutta kohtaan voi myös keskittää maailman muuttamiseen -yhdessä ja pala palalta.
Kaiken tän järkytyksen ja ahdistuksen keskellä on kuitenkin ihana huomata, kuinka ihmiset on alkanu taistella entistä energisemmin maailman vääryyksiä vastaan. Jos Trumpin valitsemisesta voi seurata edes jotain hyvää, niin se on kapina. Kapina rasismia ja epätasa-arvoa vastaan. Asiat ei muutu paremmaks ilman taistelua, eikä niitä taistelijoita olis jos kaikki ihmiset vaan lopettais välittämisen. Vaikka asioista liikaa välittäminen voi viedä omat voimat ja aiheuttaa ahdistusta, niin toisaalta sen kaiken suuttumuksen epäoikeudenmukaisuutta kohtaan voi myös keskittää maailman muuttamiseen -yhdessä ja pala palalta.
Ainoa ajatus, joka pitää mut tällä hetkellä pinnalla, on ajatus siitä, että rakkaus tulee vielä voittaan tän kaiken paskan. Koska jos asia ei oo näin, niin tällä elämällä ei oo mitään tarkoitusta, eikä missään oo mitään järkeä. Joten jos näät jonkun asian olevan epäoikeudenmukainen, tee asialle jotain. Hyväksy ihmiset omina erityisinä itseinään ja muista rakastaa!♥
tiistai 20. syyskuuta 2016
My happy place
Turku
Pastellin värisiä taloja Aurajoen rannassa,
picknikmatka Pariisiin vaahterapuun alla ja syksyn tuoksu.
Auringon säteitä ja mukavia ihmisiä.
Hymyä, kuplivaa naurua ja sunnuntaionnea.
Katusoittaja laulaa Imagine:a meidän tanssiessa ohi ja laulaessa mukana.
Syksyn keltainen ja oranssi valo ympäröi kaiken kauneudellaan,
puiden varjojen tanssiessa rakennusten seinillä.
puiden varjojen tanssiessa rakennusten seinillä.
Lauantaina matkattiin Pariisiin ja sunnuntaina vietettiin Turun päivää kaupungilla.
Sunnuntaina monet museot oli auki ilman sisäänpääsymaksua
ja keskustassa oli kaikenlaista ohjelmaa.
Käytiin astelemassa nykyisen Turun alla vanhassa Turussa;
seikkailtiin siellä silmät säihkyen keskiaikaisten kellarien raunioissa Aboa Vetuksessa
(aivan mahtava paikka minne on pakko päästä uudestaan!!!).
Eksyttiin myös puolivahingossa Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon,
ja istuskeltiin toispuol jokkee katselemassa kun sukeltajat nosti Aurajoen pohjasta sinne pudonnutta romua (lähinnä pyöriä ja renkaita, mutta löyty sieltä mm. vanha ja painava puiston penkkikin).
Aurinko paistoi ja nosti hymyn huulille, kun me syötiin päivällistä joen rannassa.
Pitkästä aikaa oli superihana viikonloppu maailman ihanimman Inkan kanssa!
Pitkästä aikaa elin hetkessä enkä ajatellu liikaa tai ahdistunu mistään
-tuntu siltä että olin vihdoin päässy kotiin, pystyin taas hengittämään.
Turku on mun "happy place" ja toivon sydämeni pohjasta että pääsen vielä muuttaan sinne.
p.s. käykää tykkäämässä Stitchin Turku-seikkailuista; Stitch Turkuilee
Viikonlopun teemaan sopivasti; "Varför Paris, vi har ju Åbo" |
TallennaTallenna
Tunnisteet:
elämä,
fiilistely,
happy,
happy place,
historia,
September things,
syksy,
Turku,
valokuvaus,
viikonloppu,
ystävät
maanantai 23. toukokuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)