lauantai 31. joulukuuta 2016

Bye 2016!

Vuosi sitten toivoin tästä vuodesta "hippeyden vuotta". Toivoin, että ihmiset muistais taas inhimillisyyden kaikkien kriisien keskellä ja maailma menis parempaan suuntaan... Henkilökohtaisesti tää vuosi on ollu rankin mitä oon koskaan joutunu kahlaamaan läpi ja ne pienet positiiviset asiat on aika sumun takana (vaikka tiedän että niitäkin kai on). Elämäni paskimman vuoden lisäks tää vuosi on ollu myös maailman kannalta ihan hirvee. Uutisissa ei oo mitään muuta kun kriisejä, mut eniten mua järkyttää se miten äänekkäät ihmiset suhtautuu niihin. Joka päivä mietin missä on inhimillisyys, erilaisuuden hyväksyminen ja toisten auttaminen. Tiedän että maailmassa tapahtuu myös hyviä asioita (kuten tasa-arvon edistyminen) ja niitä ihania suvaitsevaisia ihmisiä kyllä löytyy. Silti tänä vuonna niiden pienten positiivisten asioiden muistaminen on ollu TODELLA vaikeeta kaiken negatiivisen paskan keskellä. Tää vuosi on ollu VÄHINTÄÄNKIN yhtä epäonnistunu kun toi kuvan "2016", enkä jaksais enää odottaa että tästä vuodesta päästään eroon. Ongelmat ei katoa maagisesti kun vuosi vaihtuu, mut haluan ajatella että se on silti uusi alku. Uusi alku selvitä yhdessä kaikista näistä tän maailman kriiseistä ja uusi alku selvitä omista ongelmista taas jälleen hieman kypsempänä ihmisenä. Voisko 2017 olla vuosi, joka muistetaan siitä kuinka ihmiset oppi taas rakastamaan toisiaan?💜✨ #2016 #2017tulejo
Kuva, jonka Iⓓ∆ (@idaeeva_) julkaisi

perjantai 11. marraskuuta 2016

Rauhaa ja rakkautta

Niin monesti oon halunnu kirjottaa tänne jotain vähän syvällisempää, ottaa kantaa asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Yleensä mulla on paljon sanottavaa asioista, mutta ajatukset vaan pörrää mielessä kuin mehiläiset pesässään ja niiden jäsentäminen järkeväks tekstiks on todella vaikeeta. Lisäks päätin sillon joskus, kun ilmiö-kurssi loppu, että tästä blogista tulee sellanen positiivisuuden kehto. Sellanen blogi johon laitan ainoastaan kivoja kuvia ja positiivisia juttuja.
                         Viime aikoina positiivisten asioiden löytäminen elämästä on ollu kuitenkin aika vaikeeta, eikä mulla oo muutenkaa ollu erityisemmin energiaa tai motivaatioo laittaa tänne yhtään mitään...mietin asioita liikaa oman pääni sisällä enkä koskaan saa niitä ulos. Nyt mun on kuitenkin pakko opetella purkaan nitä asioita muuallakin kun vaan siellä omassa pienessä päässä ja ajattelin että ehkä voisin kokeilla kirjottaa tänne jotain järkevää...
                                 Joskus on todella vaikeeta olla ihminen, joka välittää ja ajattelee ihan liikaa. Tässä suorituskeskeisessä, kapitalistisessa ja syrjivässä yhteiskunnassa on vaikeeta olla ihminen, joka uskoo rauhaan ja rakkauteen; siihen että me kaikki ollaan arvokkaita yksilöitä ja jokaisella on oikeus olla just se oma ihana itsensä ja tulla rakastetuks just sellaisena. Toisaalta kadehdin ihmisiä, jotka pystyy oleen välittämättä joistain asioista, sulkeen kaiken ylimääräisen informaation pois ja keskittyyn omaan elämäänsä ja asioihin joihin voi oikeasti vaikuttaa. Haluan pelastaa maailman ja turhaudun kun en pystykään siihen yksin nyt ja heti. Poltan itseni loppuun murehtimalla koko maailman ongelmia, enkä pysty sulkemaan mieltäni kaikelta siltä tiedolta mikä tulvii sosiaalisesta mediasta ja uutisista. Tässä maailmassa on meneillään niin monta kriisiä ja ongelmaa. Välillä tekis vaan mieli kiljua kun ihmiset joilla olis oikeesti valtaa ja mahdollisuus muuttaa asioita, ei tunnu edes välittävän mitä helvettiä tällä maapallolla tapahtuu. Tunnen itseni petetyksi ja voimattomaksi, enkä pidä siitä tunteesta.
           Maailmassa on muitakin murheita ja kriisejä, kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos, mutta se ei silti vähennä tän uusimman järkytyksenaiheen arvoa. Oon vieläkin niin shokissa tästä koko asiasta, etten meinaa löytää sanoja. Ahdistaa niin paljon että oksettaa ja itkettää. Mietin niitä kaikkia amerikkalaisia, jotka tulee kärsiin Trumpin arvojen takia. Mietin tän koko maailman ihmisiä ja sitä miten tää USA:n uusin presidentti tulee vaikuttaan vallitsevaan ilmapiiriin: toisten ihmisten arvostamiseen, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Mietin miten Trumpin valitseminen tulee vaikuttamaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Siinä missä Obama näytti esimerkkiä muille valtioille ja yritti saada amerikkalaiset tajuamaan mm. että ilmastonmuutos on ihan oikeasti ongelma, Trump tulee mitä luultavimmin kumoamaan kaikki Obaman edistykselliset saavutukset ja ajamaan maailmaa parhaansa mukaan taaksepäin. Lisäks kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä Trump aikoo, ja sehän se vasta jännää onkin ajatellen esimerkiks maailman politiikkaa.
            Kaiken tän järkytyksen ja ahdistuksen keskellä on kuitenkin ihana huomata, kuinka ihmiset on alkanu taistella entistä energisemmin maailman vääryyksiä vastaan. Jos Trumpin valitsemisesta voi seurata edes jotain hyvää, niin se on kapina. Kapina rasismia ja epätasa-arvoa vastaan. Asiat ei muutu paremmaks ilman taistelua, eikä niitä taistelijoita olis jos kaikki ihmiset vaan lopettais välittämisen. Vaikka asioista liikaa välittäminen voi viedä omat voimat ja aiheuttaa ahdistusta, niin toisaalta sen kaiken suuttumuksen epäoikeudenmukaisuutta kohtaan voi myös keskittää maailman muuttamiseen -yhdessä ja pala palalta. 
           Ainoa ajatus, joka pitää mut tällä hetkellä pinnalla, on ajatus siitä, että rakkaus tulee vielä voittaan tän kaiken paskan. Koska jos asia ei oo näin, niin tällä elämällä ei oo mitään tarkoitusta, eikä missään oo mitään järkeä. Joten jos näät jonkun asian olevan epäoikeudenmukainen, tee asialle jotain. Hyväksy ihmiset omina erityisinä itseinään ja muista rakastaa!

tiistai 20. syyskuuta 2016

My happy place

Turku
Pastellin värisiä taloja Aurajoen rannassa,
picknikmatka Pariisiin vaahterapuun alla ja syksyn tuoksu.
Auringon säteitä ja mukavia ihmisiä.
Hymyä, kuplivaa naurua ja sunnuntaionnea.
Katusoittaja laulaa Imagine:a meidän tanssiessa ohi ja laulaessa mukana.
Syksyn keltainen ja oranssi valo ympäröi kaiken kauneudellaan,
puiden varjojen tanssiessa rakennusten seinillä.

IMG_5553
IMG_5532
IMG_5548

IMG_5590

IMG_5620


IMG_5596


IMG_5616

IMG_5617

IMG_5595

IMG_5636

IMG_5652

IMG_5657

IMG_5663

IMG_5660

IMG_5701

IMG_5673

IMG_5686

IMG_5706

IMG_5724

IMG_5713

IMG_5737

IMG_5739

IMG_5745

Lauantaina matkattiin Pariisiin ja sunnuntaina vietettiin Turun päivää kaupungilla.
Sunnuntaina monet museot oli auki ilman sisäänpääsymaksua 
ja keskustassa oli kaikenlaista ohjelmaa.
Käytiin astelemassa nykyisen Turun alla vanhassa Turussa; 
seikkailtiin siellä silmät säihkyen keskiaikaisten kellarien raunioissa Aboa Vetuksessa 
(aivan mahtava paikka minne on pakko päästä uudestaan!!!).
Eksyttiin myös puolivahingossa Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon,
ja istuskeltiin toispuol jokkee katselemassa kun sukeltajat nosti Aurajoen pohjasta sinne pudonnutta romua (lähinnä pyöriä ja renkaita, mutta löyty sieltä mm. vanha ja painava puiston penkkikin).
Aurinko paistoi ja nosti hymyn huulille, kun me syötiin päivällistä joen rannassa.

Pitkästä aikaa oli superihana viikonloppu maailman ihanimman Inkan kanssa!
Pitkästä aikaa elin hetkessä enkä ajatellu liikaa tai ahdistunu mistään
-tuntu siltä että olin vihdoin päässy kotiin, pystyin taas hengittämään.
Turku on mun "happy place" ja toivon sydämeni pohjasta että pääsen vielä muuttaan sinne.

p.s. käykää tykkäämässä Stitchin Turku-seikkailuista; Stitch Turkuilee

IMG_5755
Viikonlopun teemaan sopivasti; "Varför Paris, vi har ju Åbo"


TallennaTallenna