keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Under pressure

Huh! Paljon on tapahtunut ja mielessä myllertänyt mutta en oo saanu aikaseks kirjoittaa tänne. Ilmiökurssi on nyt ohi ja täältä puuttuu paljon tekstiä ja ajatuksia matkan varrelta,mutta ehkä en ala niitä enää tänne kirjoittelemaan...

Tänään oli ilmiön loppuhuipennus -Valtapäivä. Jännitin ihan kuollakseni tätä aamua. En olisi alunperin halunnut näyttää lopputyötäni,mutta jollain ihmeentavalla kaikki sai mut taivuteltua siihen kumminkin ja toisaalta nyt tuntuu hyvältä,jotenkin vapautuneelta. Onneksi mulla oli Heidi henkisenä tukena ja turvana ja tottakai myös Liisa ja Marika . Ahdistus videon näyttämisestä ruokalan suurella valkokankaalla johtui lopputyön henkilökohtaisuudesta, synkkyydestä,siitä että vielä kaiken lisäksi itsekin tanssin siinä.

Tää on ollu tosi pitkä matka -tuloksena video josta tuli henkilökohtaisempi ja ahdistavampi kuin olisin koskaan uskonut.
Aluksi mulla ei ollut mitään ideaa mistä lähteä liikkeelle,yksinkertaisesti ei MITÄÄN. Ajatukset poukkoili,en saanut mistään kiinni ja aloin vaipua paniikkiin kun muilla oli jo selvät sävelet lopputyön suhteen mutta mulla ei vielä edes aihetta jota alkaa työstämään.
Ystävien kanssa keskustelemisen jälkeen jotenkin päädyin tarkastelemaan median ja kuvan valtaa. Oon tosi visuaalinen ihminen joten halusin myös tehdä jotain visuaalista ja tanssi tuntu vaan niin omalta ja luonnolliselta,se on aina ollu mulle se itseilmaisun keino.
Aihe tarkentui lopulta.
Työssäni käsittelin sitä miten media ja muoti-ilmiöt sekä valtavirta vaikuttavat nuoren naisen -kuten minun- itsetuntoon,kuinka painostava voima se on ja miten se voi musertaa vahvimmankin.Miten suunnaton valta sillä meihin onkaan.Tämä on todella suuri ongelma länsimaisessa yhteiskunnassamme,mutta myös henkilökohtainen ja ahdistava aihe. 

Aluksi koreografian tekeminen oli haastavaa,sillä halusin että siitä tajuaisi helposti lopputyöni punaisen langan. Onneksi valitsimme miksaukseen sellaisia biisejä,joiden sanat kuvasivat todella hyvin ajatuksiani ja ideaani. En silti ollut kovin tyytyväinen aikaansaannokseeni ennen kuin aloitimme kuvaamisen. Olen niin onnellinen että valitsin muodoksi vielä videon,sillä osaavan kuvaustiimin avulla saimme tehtyä huikean tanssivideon jossa oli muutakin kuin minä ja minun koreografiani. Työ sai lisää sisältöä.

En voi vieläkään uskoa,että mulla on näin paljon aivan uskomattoman ihania ihmisiä ympärilläni,jotka ryhty auttamaan mua heti tän työn kanssa kun apua pyysin. Ilman näitä ihmisiä tätä lopputyötä ei olis olemassa. Kuvaamiseen meni kokonainen lauantai ja se oli vaan niin huikee päivä rakkaiden kanssa-unelma joka toteutu. Editoimiseen meni kaks iltapäivää (josta kiitos ihanalle ja osaavalle Heidille joka myös kuvasi ja otti still-kuvat).


Niin kuin jo sanoin,tää on ollu mulle pitkä matka,prosessi jonka varrella oon myös tajunnu paljon itsestäni,käynyt läpi voimakkaita tunteidenkirjoja,ollut stressaantunut,sekä prosessoinut omia ongelmiani.

Loppujen lopuksi tästä aamusta jäi hyvä ja jollain tavalla onnistunut fiilis. Kaiken kruunas se kun meille tarjottiin opettajienhuoneessa kahvit :D.Tää ilmiökurssi oli niin huikee kokemus,että oikeesti kaikki jotka harkitsee asiaa,niin ottakaa se kurssi jos teillä on mahdollisuus. Se on sen arvosta!
"Jokaisen ihmisen tulisi tehdä kerran elämässään vallankumous". Nyt ymmärrän ton lauseen vielä paremmin. Tää oli yks mun elämäni vallankumouksista,toivottavasti ei viimeinen. Päälimmäiseksi ajatukseksi jäi:"Ensivuonna uudestaan!"
Paras kuvaustiimi<3
Paras kuvaustiimi!!<3
P.S. Laitan lopputyön vielä tänne blogiinkin sitten kun saan tuon latauksen onnistumaan :)

P.P.S. Nyt kun ilmiökurssi on ohi,suunnitelmissa olisi aloittaa kirjoittaa tätä ihan tavallisena blogina,jos vain aika riittää ja yleensäkin muistan kirjoittaa ja tietysti kunhan tästä ei tule liian sekavaa :)



0 kommenttia:

Lähetä kommentti